Rajanvetoa libertaristien kanssa

Keskustelin aikoinaan nettifoorumilla libertaristeiksi itseään kutsuvien ihmisten kanssa. Vaikka olimme monissa asioissa samaa mieltä, ajattelussamme oli myös eroja. Libertaristit kiinnittivät huomionsa ennen kaikkea omistamiseen ja sen myötä tuleviin oikeuksiin, mitä asioita minäkään en periaatteellisella tasolla vastusta. Ero ajattelussamme ilmenee siinä, että libertaristit tuntuivat pitävän omistamista ja omistamisen mukanaan tuomia oikeuksia kaiken vallankäytön perustana – eli mitä enemmän omistat, sitä enemmän sinulla on valtaa. Jos et siis omista mitään, olet pelkkä käskyläinen. Minä en nähnyt asioita aivan näin yksipuolisesti vaan tiedostin sen, että omistaminen on vain yksi vallankäytön muoto, ja tällöin puhutaan taloudellisesta vallasta. 

Vähintään yhtä merkittävä asia kuin taloudellinen valta yhteiskunnassa on joukkovoima eli poliittinen valta. Joukkovoiman avulla voidaan mitätöidä omistamista ja sen mukanaan tuomaa taloudellista valtaa. Ääriesimerkki on se, kun kansalaisten enemmistö äänestää kommunisteja, jotka sosialisoivat yksityisomaisuuden. Taloudellinen valta voidaan kumota yhdellä mahtikäskyllä, jos tarpeeksi moni ihminen tällaista kannattaa. 

Joukkovoima eli kansalaisten tahto näkyy siinäkin, ettei libertaristista yhteiskuntaa koskaan synny. Ihmiset eivät äänestä libertaristista puoluetta. Se saa parhaimmillaankin alle prosentin äänistä. Enemmistö ihmisistä tajuaa, että elämä maassa, jossa kaikki maa ja kaikki omaisuus on kasautunut pienelle eliitille, joka käyttää omaisuutensa avulla totaalista valtaa, ei ole kovin mukavaa. Maattomien ja rahattomien osa ei ole kehuttava. Jos tällaisessa maassa vallitsee täydellinen demokratia vaaleineen ja puolueineen, libertarismi kumotaan saman tien. Libertaristinen yhteiskunta on siis pelkkä ajatusleikki, joka ei voi koskaan toteutua. 

Vaikka vaikka en ollut taloudellisissa kysymyksissä täysin samaa mieltä kuin libertaristit, yhden heidän tunnustamansa periaatteen minäkin tunnusta. Ja tässä asiassa määrittelen itseni ei pelkästään liberaaliksi vaan suorastaan ultraääriliberaaliksi, kun en parempaakaan sanaa keksi. ”Jihad-liberaali” olisi ehkä jo liioittelua. 

Aivan kuten libertaristienkin mielestä, myös minun mielestäni kaikkea sellaista pitäisi saada vapaasti tehdä, josta ei aiheudu selkeästi osoitettavaa haittaa tai vaaraa tai vahinkoa muille ihmisille. Mikään epämääräinen juridinen höpöhöpö kuten "on omiaan aiheuttamaan" ei kelpaa, vaan aiheutetun haitan tai vaaran tai vahingon pitää olla konkreettista, ja teon uhrit pitää ainakin jollakin tavalla yksilöidä jotta tekoa voidaan pitää kiellettynä. 

Mikään sen tyyppinen peruste kuin esimerkiksi ”abstrakti vaara” ei riitä. Tällainenkin käsite on ilmestynyt viranomaisten puheisiin viime aikoina, kun he ovat perustelleet vallankäyttöään. Kansalaisen ei tosin sanoen tarvitse tehdä varsinaista asiaa. Riittää, kunhan viranomainen höpisee jostakin ”abstraktista”, millä oikeutetaan kansalaisen elämään puuttuminen ja hänen rankaisemisensa. Vaikeahan kansalaisen on osoittaa jotain tekoa tapahtumattomaksi, josta viranomainenkin myöntää, ettei sitä ole tapahtunut kuin mielikuvituksessa. Viranomaisen vallankäytön perusteeksi pelkkä mielikuvituskin riittää nykyisin aivan. Tästä on paljon käytännön esimerkkejä, ja ne lisääntyvät koko ajan. 

En perusta omia näkemystäni liberaalien tai liberalistien tai libertaristien tai muidenkaan ”istien” teorioihin vaan aivan kylmiin yksinkertaisiin tosiseikkoihin.

Yksi yhteiskunnallisen elämän peruskysymyksiä on se, millaisiin ja millä perusteella laadittuihin ja kenen toimesta laadittuihin sääntöihin elämä perustuu. Tällä hetkellä tilanne on se, kun mennään aivan käsitteiden juurille, että säännöt laatii se, jolla on valta ja voima laatia ne. Ei siinä mitään tämän hienompaa periaatetta ole. Joku laatii lait ja pakottaa muut tottelemaan. Lakien oikeus lepää pelkästään sen varassa, että ne ovat olemassa, ja niiden laatija on valtuuttanut aseellisen joukon – eli lainvalvojat – pitämään huolta siitä, että lakeja noudatetaan. Ei ole olemassa mitään ”ylempää” tahoa, joka sanoisi, että lait ovat oikein tai väärin, tai että niiden säätäminen on oikein tai väärin. Ylintä tahoa edustavat Hussein al-Taee, Kike Elomaa, Ano Turtiainen, Suldaan Said Ahmed sekä sekä heidän kansanedustajakollegansa.

Koska periaate on se, että valta ja voima ratkaisee, tätä periaatetta rikkomatta voi kuka tahansa antaa määräyksiä ja valvoa että ihmiset tottelevat. Rikolliskopla voi perustaa oman rikollisen alamaailmansa ja alistaa ihmisiä mielin määrin. Se on tietenkin ”väärin” nykyistä järjestelmää edustavien Hussein al-Taeen, Kike Elomaan, Suldaan Said Ahmedin ja Ano Turtiaisen mielestä koska he haluavat olla ylimpiä säännöistä päättäjiä. Mutta se ei ole väärin järjestelmän olemassaolon takaavien periaatteiden valossa – koska nämä periaatteethan sallivat vallan ja voiman kaikille, jotka sen pystyvät käsiinsä saamaan.

Ei Suomen valtio tuomitse vieraan valtion johtoa, vaikka vieras valtio kaikkien demokraattisten mittareiden mukaan olisi häikäilemättömien rikollisten ja murhaajien käsissä – niin kuin jotkut diktatuurivaltiot ovat. Kansainvälisestä näkökulmasta katsoen näillä rikollisilla on oikeus valtaansa, koska he ovat sen käsiinsä saaneet. Sillä, miten he ovat sen käsiinsä saaneet, ja mitä periaatteita he noudattavat valtaa käyttäessään, ei ole paljonkaan merkitystä. Tämä osoittaa sen, että valtioiden välisessä ”avaruudessa” vallitsee aidoimmillaan ”se tekee, joka pystyy” -periaate, jota olen tässä selostanut.

Koska periaate on se, että valtaa käyttää se, joka siihen pystyy, terroristilla on siis aivan täysi ”oikeus” pamauttaa pomminsa missä tahansa ja siten vaikuttaa asioihin. Se, että Hussein al-Taee, Kike Elomaa, Suldaan Said Ahmed ja Ano Turtiainen tuomitsevat teon, on yhdentekevää. Saavathan he esittää mielipiteensä. He eivät kuitenkaan voi viedä asiaa mihinkään korkeampaa elimeen, koska he ovat korkein elin. Terroristi on nostanut itsensä samalle tasolle ja pommista päätellen ainakin jonkin aikaa on siellä pysynytkin. Hän on alkanut pelata isojen poikien peliä, jossa ei enää muiden mielipiteitä kuunnella.

Jos asiat halutaan järjestää toisella tavalla – sillä tavalla mitä minä kannatan – se edellyttää tietyistä perusasioista sopimista. Nykyisestä periaatteesta ”valta oikeuttaa itsensä” on luovuttava ja sovittava uudenlaisesta käytännöstä. Näin ei tietenkään tule tapahtumaan, mutta idealla voi leikitellä. Uuden periaatteen mukaan kenelläkään ei olisi valtaa! Kaikki ihmiset käyttäisivät valtaa vain itseään kohtaan eli päättäisivät omista asioistaan ja omasta elämästään. Jos jokin asia edellyttäisi yhteistyötä, siitä sovittaisiin erikseen. Se, että ihmiset päättävät omista asioistaan ei sulje pois vapaaehtoisia yhteisiä hankkeita. Osakeyhtiöt, yhdistykset ja muut vastaavat yhteenliittymät voisivat toimia niin kuin nykyisinkin.

Mikä sitten olisi rikos tässä kaavailemassani tasa-arvoon perustuvassa yhteiskunnassa? Rikos olisi perussäännön rikkominen eli vallan käyttäminen jotain toista henkilöä kohtaan. Monet nykyiset rikokset olisivat rikoksia myös uudessa yhteiskunnassa. Onhan esimerkiksi varastaminen tai pahoinpitely – henkirikoksista puhumattakaan – mitä ilmeisintä vallan käyttämistä muita ihmisiä kohtaan. Ajaminen humalassa ja siten muiden ihmisten hengen ja terveyden vaarantaminen olisi myös rikos, koska sekin on vallan käyttämistä. Se on muiden ihmisten alistamista vaaralle. Tietenkin aiheutetun vaaran pitäisi oikeasti konkretisoitua. Ajaminen aidatulla yksityispihalla itsekseen ei olisi muiden vaarantamista, vaikka kuljettaja olisi millaisissa ”aineissa” tahansa. 

Uhrittomia rikoksia ei voisi olla olemassa, koska uhriton rikos ei ole vallan käyttämistä ketään kohtaan. Tässä asiassa mielipiteeni libertaristien kanssa yhtyvät.